Hyvä tarina
Onneksi minulle luettiin, kun olin pieni. Onneksi sain seurata isosiskoni lukemaan oppimista ("A, I, AI, L, A, LA, LAILA" - kerta toisensa jälkeen meni väärin!). Onneksi oli kirjasto, jossa oli hyllymetri toisensa perään lukemattomia tarinoita. Onneksi vanhempani antoivat minun lukea ahmimisiässä. Tosin jouduin ajoittain lukemaan kieltojen jälkeen pimeässä peiton alla taskulampun valossa - ja kun kirja oli riittävän hyvä, en kuullut, kun isä tuli sängyn viereen ja nosti peiton komentaessaan nukkumaan. Onneksi oli pehmeä nojatuoli ja aurinkoinen keinu pihalla. Onneksi oli kavereita, jotka jakoivat hyvien tarinoiden maailman.
Hyvä tarina elää lukijan mielessä omaa elämäänsä, ihan kuin kaiken voisi nähdä. En voi koskaan kulkea menneiden aikojen Barcelonassa mutta voin aistia sen mystiset kujat Carlos Ruiz Zafónin kirjoissa. En toivottavasti koskaan elä yhdenkään miehen kakkosvaimona mutta Khalid Hosseinin tarina avaa saman miehen vaimojen elämänkohtaloita kummallisen kiehtovasti.
Tänä kesänä olen saanut elää monta hyvää tarinaa. Monet niistä ovat loppuneet liian nopeasti. John Boynen Tarkoin vartioitu talo avautui minulle yhden vaalean kesäyön aikana: kiehtova, fiktiota ja historiallisia faktoja sekoittava kertomus, jota ahmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti